Life at Konecranes From apprentice to machine operator: finding focus, confidence, and pride in the workshop

Starting with hands-on learning

When Maiju joined Konecranes as a student apprentice, she wasn’t sure what to expect. She was still finishing school and saw the apprenticeship as a way to try something practical and get real work experience.

“I wasn’t entirely confident in the beginning,” she says. “But from day one, people welcomed me and supported me. They didn’t expect me to know everything - they expected me to learn.”

The apprenticeship gave her the chance to explore different tasks, get comfortable on the shop floor, and discover what suited her best. After graduating, she was offered a permanent position.

Now, nearly four years later, she’s running her own grinding machine station - working independently with some of the largest components in the factory.

Choosing a path in precision work

Even before starting at Konecranes, Maiju was drawn to hands-on work. She liked being active, using machines, and focusing on details. Technical fields weren’t something she saw a lot of women going into, but that didn’t stop her.

“I didn’t want an office job,” she says. “I’ve always liked working with my hands. Once I tried machining, I realised it just felt right.”

Grinding especially clicked. It’s a role that requires patience, precision, and planning - qualities she naturally brings to the job. “You have to be focused. But once you find your rhythm, the day flows.”

Operating machines with confidence

Today, Maiju operates a grinding machine that works on large steel shafts - some weighing over 700 kilograms. She plans her own tasks, sets up the machine, measures everything manually, and ensures the parts meet tight tolerances.

“It’s quiet work, and it looks simple, but there’s a lot to think about,” she says. “You have to be careful when lifting heavy parts, and you can’t rush anything.”

The machine she operates is one of the biggest on the floor - and she runs it solo.

Growing from unsure to independent

One of the things Maiju is most proud of is how far she’s come in just a few years. “In the beginning, I was nervous about making mistakes. I asked for help a lot. But over time, you learn - and suddenly you’re the one who knows what to do.”

Working independently has helped her grow not just technically, but personally. “You learn to trust yourself. That’s been a big shift for me. Now I make decisions, solve problems, and feel confident in my work.”

And the learning hasn’t stopped. “Every part is a little different, and there’s always something new to figure out. I like that. It keeps me sharp.”

Making space - and setting an example

Being a young woman in a male-dominated field hasn’t always been easy - but Maiju says the atmosphere at Konecranes has made a big difference.

“In school, there were only a few girls in my class. But here, I’ve always felt respected. People are helpful, and no one treats me like I don’t belong,” she says.

That support mattered - especially early on. “If the people here hadn’t been so welcoming, I might not have stayed.”  Now, she hopes her presence shows others what’s possible. “I’d like more girls to see that this kind of job is an option. You don’t have to be loud or strong - you just have to be focused and willing to learn.”

Looking ahead with confidence

So what’s next for Maiju? For now, she wants to keep improving, keep learning, and keep doing work she’s proud of.

“There’s still more I want to learn about machining and grinding. I’m getting better all the time, and that feels good.”

She’s not looking for the spotlight but when she sees the finished parts she’s produced, she feels a quiet pride. “It’s nice knowing something I worked on will go into a huge crane somewhere in the world.”

Advice to future apprentices

What would she say to someone just starting out? “You don’t need to know everything. Just be open and willing to try.”

The rest, she says, will come with time, patience, and support.

Tapaa Maiju Väisänen

Oppisopimusopiskelijasta koneistajaksi: keskittymistä, itsevarmuutta ja ylpeyttä omasta työstä

Käytännön kautta alkuun

Kun Maiju aloitti Konecranesilla oppisopimusopiskelijana, hän ei tiennyt tarkalleen mitä odottaa. Hän oli vielä koulussa ja näki harjoittelun mahdollisuutena kokeilla jotakin käytännönläheistä ja saada oikeaa työkokemusta.

”En ollut alussa kovin varma itsestäni,” hän kertoo. ”Mutta heti ensimmäisestä päivästä lähtien minut otettiin hyvin vastaan. Kukaan ei odottanut, että osaisin kaiken – vain että olisin valmis oppimaan.”

Oppisopimus antoi hänelle mahdollisuuden kokeilla erilaisia tehtäviä, tutustua halliin ja löytää oman juttunsa.Valmistumisen jälkeen hänelle tarjottiin vakituista paikkaa.

Nyt, lähes neljä vuotta myöhemmin, hän työskentelee itsenäisesti hiontakoneen käyttäjänä vastaten joistakin tehtaan suurimmista kappaleista.

Tarkkuustyön tie

Jo ennen Konecranesille tuloa Maiju piti käytännön työstä. Hän nautti siitä, että sai olla liikkeessä, käyttää koneita ja keskittyä yksityiskohtiin. Tekniikka ei ollut ala, jolla hän näki monia naisia, mutta se ei estänyt häntä.

”En halunnut toimistotyötä,” hän sanoo. ”Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä. Kun pääsin kokeilemaan koneistusta, tiesin heti, että tämä tuntuu oikealta.”

Erityisesti hionta veti puoleensa, sillä se on työ, joka vaatii kärsivällisyyttä, tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta. ”Tässä pitää olla keskittynyt, mutta kun löytää oman rytminsä, työpäivä sujuu kuin itsestään.”

Varmuutta koneen äärellä

Nykyään Maiju käyttää hiontakonetta, joka käsittelee suuria teräsakseleita – jotkut niistä painavat yli 700 kiloa. Hän suunnittelee omat työvaiheensa, säätää koneen, tekee mittaukset käsin ja varmistaa, että jokainen osa täyttää tarkat toleranssit.

”Työ on hiljaista ja näyttää ehkä yksinkertaiselta, mutta siinä on paljon ajateltavaa,” hän kertoo. ”Raskaiden kappaleiden kanssa täytyy olla varovainen, mitään ei voi tehdä kiireellä.”

Kone, jota hän käyttää, on yksi tehtaan suurimmista - ja Maiju hoitaa sen yksin.

Epävarmasta itsenäiseksi

Yksi asia, josta Maiju on erityisen ylpeä, on oma kehityksensä.”Alussa jännitin virheitä ja kysyin paljon apua,” hän kertoo. ”Mutta ajan myötä oppii – ja huomaa, että yhtäkkiä onkin itse se, joka tietää miten asiat tehdään.”

Itsenäinen työ on kasvattanut paitsi teknistä osaamista, myös itseluottamusta.”Olen oppinut luottamaan itseeni. Se on ollut iso muutos. Nyt teen päätöksiä, ratkon ongelmia ja tunnen oloni varmaksi työssäni.”

Ja oppiminen jatkuu yhä. ”Jokainen kappale on vähän erilainen, ja aina tulee eteen jotain uutta. Se pitää mielen virkeänä.”

Tilaa kasvaa – ja näyttää esimerkkiä

Naisena miesvaltaisella alalla työskenteleminen ei ole aina ollut helppoa, mutta Maiju kertoo, että yrityksen ilmapiiri on ollut ratkaiseva tekijä.

”Koulussa meitä tyttöjä oli vain muutama,” hän sanoo. ”Mutta täällä olen aina tuntenut oloni arvostetuksi. Ihmiset auttavat, eikä kukaan ole saanut minua tuntemaan, etten kuuluisi joukkoon.”

Tuo tuki oli erityisen tärkeää alussa. ”Jos ilmapiiri ei olisi ollut näin kannustava, en ehkä olisi jäänyt.”

Nyt hän toivoo, että voi omalla esimerkillään rohkaista muita. ”Haluaisin, että useampi tyttö näkisi tämän työn mahdollisuutena. Tässä ei tarvitse olla kovaääninen tai voimakas – riittää, että on keskittynyt ja halukas oppimaan.”

Katse tulevaisuuteen

Mitä seuraavaksi? Toistaiseksi Maiju haluaa jatkaa kehittymistä, oppia lisää ja tehdä työtä, josta voi olla ylpeä.

”Haluan oppia vielä enemmän koneistuksesta ja hionnasta. Kehityn koko ajan, ja se tuntuu hyvältä.”

Hän ei hae huomiota, mutta kokee hiljaista ylpeyttä, kun näkee valmiit kappaleet. ”On hienoa ajatella, että jokin osa, jonka olen itse tehnyt, tulee osaksi suurta nosturia jossain päin maailmaa.”

Vinkkejä uusille harjoittelijoille

Mitä hän sanoisi jollekin, joka vasta aloittaa? ”Sinun ei tarvitse tietää kaikkea. Riittää, että olet avoin ja uskallat kokeilla.”

Loppu tulee ajan, kärsivällisyyden ja tuen myötä, Maiju sanoo.